Rakkaudesta ihmisiin… ja vähän myös ruukkuihin

Onko mitään järkeä avata ulkokahvilaa ja pihaputiikkia keskelle kylmintä ja lumisinta toukokuuta? Keskelle rakennustyömaata niin, että laudat, vanerit ja muut rakennustarvikkeet joutuu naamioimaan aidan taakse omaan aitaukseensa. Keskelle kaikkea keskeneräistä niin, että samaan aikaan pihan toisella puolella kaivinkone kaivaa kraaterin kokoista aukkoa pihaan ja kauhakuormaaja säestää vieressä. Me vaan kaadetaan kahvia ja sisältä kuuluu rakentamisen pauke.

”Eihän tällainen ketään elätä”, on pihapuodissa vierailevan tuttavan kommentti. ”Öööö.. okei. Ei sen tarvikaaan. Tämä on vaan niin parasta. Tämä on se miksi me tähän touhuun ryhdyttiin.” Kun on kaksi vuotta suunnitellut, kuvittelut ja nähnyt itsensä palvelemassa ihmisiä omassa hotellissa voi muutama viimeinen kuukausi tuntua maratonin viimeisiltä loputtomilta kilometreiltä, jolloin usko meinaa loppua, voimat ehtyä ja maitohapot jaloissa tuntuvat kuin tuhannen kilon painot. Silloin pitää ottaa tehokkaat aseet käyttöön. Pitää ottaa piristeet kehiin eli palata juoksemisen alkumetreille tekemään sitä miksi tähän on alun perin lähdetty.

Kaksi ihmisten keskellä ikänsä touhunnutta ja työskennellyttä, puoli vuotta ilman asiakaskontakteja, kantamassa lautoja, raapimassa ikkunanpuitteita ja tutkimassa sähkö-, putki- ja mitälie-rakennekuvia. Ikävä siinä tulee. Ikävä ihmisiä.  Minkä sitä luonteelleen mahtaa.

Pitääkö sitä paitsi kaikki mitata rahassa? Ai niin. Me ollaan nyt yrittäjiä ja yrittäjän kai pitää ajatella rahaa niin kuin AINA. Mutta tämä onkin INTOHIMOA ja ilman intohimoa ei ole koskaan syntynyt yhtäkään menestystarinaa. Ilman intohimoa ei ole koskaan kai syntynyt mitään.

Miksi sitten ruukkuja ja puutarhatarvikkeita? No. Jollakin on intohimona kengät, toisella laukut. Minulla ruukut. Elämää nähneet, kolhiintuneet, saviset, rouheat, terrakottaiset ruukut. Jokin niissä kiehtoo, tiedä miksi. Nyt kun meillä on hotelli puutarhakaupunginosassa, on luontevaa, että meillä on myös puutarharuukkuja kaupan. Taas on yksi unelma tullut todeksi. Tulla Ruukkukauppiaaksi.

Summa summarum. Ei tullut ihan vielä hotellia (tulee loppukesästä/alkusyksystä). Sitä ennen tuli ulkokahvila ja pihapuoti ja niiden seurauksena tulee heinäkuussa avautuva mukava, kodikas ja ruukuilla sisustettu sisätilakahvila sekä sisätilapuoti.

Olemme valmiita kaatamaan kahvia kuppeihin, höpöttelemään mukavia, kyselemään kuulumisia ja tekemään sitä kaikkea mitä palveluammatissa kuuluukin tehdä.

Saisiko olla kahvia tai kenties ruukkuja?

oss


2 thoughts on “Rakkaudesta ihmisiin… ja vähän myös ruukkuihin

  1. Juuri näin! Aina löytyy joka jonka mielestä siinä mitä teet ei ole järkeä tai se ei onnistu tai vähintäänkin se on liian vaikeaa lopputulokseen nähden. Nenä pystyyn ja uskokaa siihen mitä teette! Hyvä siitä tulee ja myös matkalla voi olla hauskaa! Joskus unelmat ottavat aikaa ja vaivaa toteutuakseen ja reitti voi muuttua prosessin edetessä mutta lopussa kaikki on juuri niin kuin pitääkin 🙂 r

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s